Yli 130 vuotta historiaa ja menestystarinoita

Bulevardin Kulman komeiden ja kaikkien tuntemien kiinteistöjen historia ulottuu aina 1880-luvulle saakka. Kotkan korttelissa on toiminut niin koulu, rautakauppa kuin teatterikin.

1800-luku, Erottajankatu 4

Bulevardin Kulman vanhin rakennus on vuonna 1882 valmistunut Erottajankatu 4, eli ns. Paerschin talo. Tässä F.A. Sjöströmin piirtämässä talossa toimi vuodesta 1883 alkaen saksankielinen tyttökoulu, jonka johtaja F. H. Paersch oli, sekä jonkin aikaa myös Helsingin musiikkiopisto, tunnetuimpana oppilaanaan Jean Sibelius. Vuoden 1885 valtiopäivillä Erottajankatu 4 (nykyinen Rake-Sali) toimi talonpoikaissäädyn kokoontumispaikkana.

1880-luvun lopulla Erottaja 4:ssä toimi suosittu G. Platén kahvila-leipomo, jossa helsinkiläisille tarjoiltiin pianomusiikin säestämänä myös viiniä ja punssia.

Saksalaisen koulun toiminta päättyi vuonna 1892 ja vuosisadan vaihteessa talossa toimivat muun muassa pastori Brobergin johtama Suomen ensimmäinen yhteiskoulu (Läroverket for gossar och flickor) sekä Helsingin Keskuskirjapaino ja Kirjasitomo.

1900-luku, Bulevardi 2–4

Vuonna 1913 valmistui Lars Sonckin suunnittelema rakennus Erottajan ja Bulevardin kulmaan (Bulevardi 2–4, ns. Raken talo), joka syrjäytti paikalla olleen puutalon. Rakennuttajana toimi Helsingin Keskuskirjapaino. Erottajan puolella, kolmen kerroksen korkuisen pylväikön alla on tänäkin päivänä puolipyörein parvekkein somistettu terassi. Terassin takana on aina toiminut tunnettuja ravintoloita. Vuonna 1913 avannut Ravintola Gradin oli ravintola, jossa saattoivat ruokailla niin perheet kuin rouvat keskenäänkin – ja jos nuori mies ja neito näyttäytyivät yhdessä Gradinilla, se oli merkki kihlautumisesta. Kieltolain aikaan 1920-luvulla samoissa tiloissa toimi ravintola Palladium-jazzluola, jonka seinillä roikkui pirtupoliisien karikatyyrejä.

Vuonna 1917 Helsingin Rakennusainekauppa Rake (perustettu 1867) hankki itselleen Erottajankatu 4:n sekä Bulevardi 2–4:n kiinteistöt. Tilat yhdistettiin ja remontoitiin Lars Sonckin johdolla, ja vuonna 1920 Raken rautakauppa siirtyi Heikinkadulta (nyk. Mannerheimintie) Bulevardille. Raken päämyymälä oli edistyksellinen ja aikansa loisteliain tavaratalo, jossa myytiin ”rakennusaineita, työkaluja ja taloustarpeita”. Useampaan kerrokseen levittäytyneessä liikkeessä oli varastot ja myymälätilat yhteenlaskien 2 200 m² lattiapinta-alaa. Lisäksi Rakella oli Helsingissä tuolloin seitsemän sivuliikettä sekä toimintaa myös Hämeenlinnassa ja Lahdessa.

Rautakaupan remontin yhteydessä Bulevardi 2–4:n yläkerroksiin rakennettiin toimistoja sekä matkustajakoti, joka muuttui 1930- ja 1940-lukujen taitteessa uusien suurten muutostöiden aikana Klaus Kurki -nimiseksi moderniksi hotelliksi (nyk. Klaus K).

1900-luvun loppu, Erottajankatu 4 ja Bulevardi 2–4

Kauppaneuvos Alwar Niklander johti Rakea yli 40 vuotta (1906–1947, johtokunnan pj vuoteen 1950 saakka) ja laajensi sen suurliikkeeksi. Vuonna 1932 Helsingin Rakennusaine Kauppa HRK muuttui Rake Oy:ksi.

1950-luvun lopulla Rake-Sali oli Sakari Jurkan teatteri, Arena Jurkka. 1960-luvulla samassa salissa toimi mattomyymälä. Rake-talon peruskorjauksessa 1980-luvun puolivälissä Rake-Sali restauroitiin alkuperäiseen uusrenessanssityyliin.

Klaus Kurki laajeni vähitellen. 1970-luvun alussa hotelli remontoitiin ja vuonna 1974 se vuokrattiin HOK:lle, kunnes vuonna 2005 Raken omistajasuku palasi kiinteistöön ja ensimmäinen suomalainen Design Hotels -hotelli Klaus K avasi ovensa.

Raken tavaratalotoiminta päättyi 1980-luvulla.

1800-luku, Bulevardi 6

Tulliylitarkastaja E.W. Nordblad ryhtyi rakentamaan vuonna 1887 kolmikerroksista asuinrakennusta 15 vuotta aiemmin ostamalleen tontille. Piirustukset taloon teki arkkitehti Theodor Granstedt ja tyylisuunnaltaan rakennus edusti ajalle tyypillistä uusrenessanssia.

Seuraavina vuosina talon piirustuksiin tehtiin muutoksia, jotka muuttivat sen luonteen ”firenzeläisestä renessanssipalatsista” enemmän Helsingin muiden aikalaisrakennusten tyyliseksi. Vuonna 1894 rakennus valmistui pääosin. Porvarisasunnoissa oli kylpyhuone, peiliovet ja tammiruutuparketit. Taloa lämmitti uunilämmitys.

Vuonna 1897 E.W. Nordbladin kuollessa kiinteistön perivät hänen lapsensa tohtori A.V. Nordblad ja rouva Eva Vesque.

1900-luvun alku, Bulevardi 6

Yrjönkadun puolen rakentamatta jätettyyn osaan alettiin vuonna 1902 arkkitehti Hugo Lindbergin johdolla suunnitella jugend-tyylistä lisärakennusta. Tärkeä tekninen uudistus oli höyrykeskuslämmityksen käyttöönotto.

Vuosina 1903–1909 koko Bulevardin katusivu muutettiin varastokellarista pieniksi liiketiloiksi. Vuonna 1910 rouva Eva Vesque myi omistamansa puolikkaan veljelleen A. V. Nordbladille, joka puolestaan myi koko kiinteistön Aktiebolaget Boulevardsgatan 6 Oy:lle vuonna 1917.

Vuosina 1927–1928 uusrenessanssiosaa korotettiin kahdella asuinkerroksella ja kulma-asuntoon rakennettiin 8-kulmainen torni lisäkerroksena. Koko taloon tuli keskuslämmitys. Liiketiloja yhdisteltiin ja pääportaan nurkkaan rakennettiin hissi.

1940-luvulta alkaen asuntoja muutettiin vähitellen liike- ja toimistohuoneistoiksi. Vuonna 1943 yhtiön nimi muutettiin Bulevardi 6 Oy:ksi ja viisi vuotta myöhemmin tontin kaakkoisnurkassa ollut matala piharakennus kasvoi kaksikerroksiseksi työtilahuoneistoksi moderneine julkisivuineen.

1900-luvun loppu, Bulevardi 6

Vuosisadan jälkipuoliskolla rakennuksen muutostöitä jatkettiin jokaisella vuosikymmenellä: hissi vaihdettiin kahteen uuteen, valtakunnansovittelijan toimisto uusittiin, vuokralaisten vaihtuessa väliseiniä purettiin ja rakennettiin, julkisivuja muutettiin ja ehostettiin.

2000-luvulla Bulevardi 6 Oy:n omistajaksi tuli Rake Real Estate Oy. Näin syntyi nykyään tuntemamme Bulevardin Kulma: kolmen rakennuksen arvokiinteistöjen kokonaisuus aivan Helsingin ydinkeskustassa. Aina ajassa kiinni olleella talolla on ainutlaatuinen tarina ja oma paikkansa Helsingin historiassa. Ja mikä tärkeintä – taloa hoidetaan ja ylläpidetään niin, että tarina saa myös jatkoa.

Lähteet: Arkkitehtitoimisto Sarc Oy, Helsingin Sanomat 17.2.2008, Kaija Ollila & Kirsti Toppari: Puhvelista punatulkkuun – Helsingin vanhoja kortteleita, Suomen Kuvalehti 10/1920, Yrjö Soini: Vieraanvaraisuus ammattina I, www.klausk.fi, www.rake.fi